Hiljaisen tiedon eli kokemuksen kautta opitun tiedon siirtäminen ja säilyttäminen on yrityksessä kuin yrityksessä tänä päivänä suuri haaste. ÅF:llä tätä tehtävää on helpotettu systemaattisella mentoroinnilla: konkarit ottavat siipiensä suojaan nuoria tulokkaita, jotka pääsevät näkemään suoraan kentälle, miten asiat tehdään ja keiden kanssa projekteissa pyöritään.

Yksi tällainen taistelupari ÅF:llä on Risto Sonninen ja Susanna Vähäsarja. Sonninen on kolunnut energiarakentamisen polkuja kohta 30 vuotta. Kemian tekniikan diplomi-insinööri Vähäsarjan hän sai mentoroitavakseen reilu vuosi sitten.

Yhteistyön ensi vaiheessa Vähäsarja kävi kuunteluoppilaana Sonnisen pitämässä luentotilaisuudessa sekä tutustui Riston opetusmateriaaleihin ja alan kirjallisuuteen. Lisäksi sovittiin opintoja täydentävistä kursseista ja seminaareista. Pian tämän jälkeen he lähtivät yhdessä katsomaan, miten asiat kentällä tapahtuvat.

• Ensimmäinen yhteinen kenttäprojekti oli Kuusankoskella voimalaitoksen soodakattilan peittaus ja käyttöönotto. Sen jälkeen olemme olleet yhdessä Kotkassa, Tartossa ja Tallinnassa. Ja erittäin hyvin on mennyt. Myös asiakkaat ymmärtävät tämän työn tärkeyden, Sonninen kertaa vuoden mittaan tehtyjä yhteisiä työmatkoja.
• Yksin teoriatasolla näitä juttuja ei voi opastaa, sillä jokainen projekti on yksilöllinen ja reissussa näkee kaikki työn vaiheet ja siellä oppii soveltamaan taitojaan kulloisenkin työn tarpeiden mukaan. Tärkeää on myös tavata alan ihmisiä ja verkottua. Ja missäpä se paremmin onnistuisi kuin itse työmaalla, hän jatkaa.

Sonninen näkee mentoroinnin käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi siirtää hiljaista tietoa organisaatioissa. ÅF:llä mestari ja kisälli -tiimejä on muitakin. Niistä ajoista, kun Sonninen itse aloitti, on mentoroinnista tullut järjestelmällisempää.

• Aikaisemmin tiedon siirtyminen ja nuorten työntekijöiden ohjaaminen oli sattumanvaraisempaa. Jos sattui hyvä esimies, tieto välittyi eteenpäin, mutta jos kävi huono tuuri, saattoi oppi poistua eläkkeelle jäävän ihmisen mukana. Tänä päivänä kaikki on suunnitelmallisempaa, mutta samalla myös tuloksia vaaditaan enemmän.

Susanna Vähäsarja arvostaa Sonniselta saatuja oppeja korkealle. Itse asiassa jo työhaastatteluvaiheessa esiin tuotu mentorointi oli yksi syistä, miksi hän valitsi ÅF:n työpaikakseen.

• Yhdessä tehdyt reissut ovat olleet todella mielenkiintoisia ja opettavia. Ristolla on taito selittää asiat hyvin ymmärrettävällä tavalla ja olen saanut paljon oppia yhteisillä työmatkoillamme. Näin pystyn pikkuhiljaa ottamaan itse suurempaa roolia ja kun Risto aikanaan jää eläkkeelle, jäävät hänen taitonsa ja kontaktinsa taloon.
• ÅF:llä on muutenkin hyvä opastamisen kulttuuri. Työkaverilta voi aina kysyä asioita ja niihin myös saa vastauksen.

Mentorointi ei myöskään kulje vain yhteen suuntaan. Nuorilta tekijöiltä oppii myös konkari.

• 28 vuoteen on ennättänyt oppia tietyt maneerit tehdä töitä. Nuoret kollegat katsovat asioita tuorein silmin ja monta kertaa sieltä nousee kysymys ’miksi tämä tehdään näin’. Se pistää arvioimaan omiakin työtapoja, Sonninen muistuttaa.

Palaa uutiskirjeeseen...